Atso on poissa

Tämän blogin kirjoittaminen hiipui muutama vuosi sitten, mutta olen monesti miettinyt palaavani kirjoittamaan kuulumisiamme. Nyt viimein päätin ryhdistäytyä ja ryhtyä jälleen kirjoittamaan, mutta uusi alku alkaa surullisella viestillä. Atso nimittäin nukkui pois toissa viikolla.

Hollandroy Urban “Atso” 2.2.2011-19.9.2019

Atsopoika, Jätkänpätkä, Filosofismies. Vapaaherra, Pätevä mies, Pikkumies. Isännän kultapoju, mamman mussukka. Ensimmäinen koirani.

Atson kynttilä. Lepää rauhassa, rakas pikkumies!

Talo tuntuu hiljaisemmalta. Tuhahdukset ovat vaienneet. Kukaan ei jonota ovella aitaukseen, ja niillä istuskelupaikoillasi, joista kasvillisuuskin on kulunut pois, saa ruoho jälleen ensi kesänä kasvaa. Ooda ei enää ole isänsä hoivattavana. Kukaan ei vastaa, kun kutsun sinua nimeltä. Kehotus “tuu vastaanottamaan rakkautta” ei enää merkitse mitään.

Olisin suonut sinulle vielä elinvuosia. Olisin halunnut sinun olevan mukana ensi vuoden mullistuksissa. Et ehtinyt nähdä uutta aitaustasi, et uusia lauman jäseniä, et ensi vuoden suuria riemuja. Sellainen yhteiskuva, jossa olisimme me kaksi ihmistä ja kaikki kolme koiraa, jäi lopulta ottamatta.

Nuku rauhassa. Toivottavasti tapaamme vielä.

Posted in Atso | Leave a comment

Puolipystykorva

Torstaina käytiin taas pentutreeneissä. Nelma oli edelliskertaa reippaampi. Tunnilla tehtiin samanlaisia harjoituksia kuin viime viikolla: Ohitus/remmikävelyharjoittelua, häiriöiden huomioimatta jättämistä ja käsittelyharjoituksia.

Lauantaina minulla oli työvuoro ja Tuomas lähti hakemaan meille uutta autoa Seinäjoelta. Koiravahdiksi oli tällä kertaa värvätty Tuomaksen isä. Päivä oli mennyt hyvin siitä huolimatta, että ulkona käytiin vain ihastelemassa maisemia. Alkuillasta kävimme koko porukalla (me + Tuomaksen vanhemmat ja vaihto-oppilas Valeria) ravintolassa syömässä. Koirat jäivät kotiin ja puruvahingoilta välttyäksemme Nelma jäi pentuaitaukseen. Pikku Houdini oli kuitenkin askarrellut itsensä ulos, sillä se oli ensimmäisenä tervehtimässä  kotiintulijoita eteisessä. Pentuaitaus oli täysin ehjä ja pystyssä. Kuten parhaat taikurit myös Nelma pysyi vaiti temppunsa saloista.

Sunnuntaina kävimme Tuomaksen vanhempien mökillä Hauholla. Nelma pääsi ensimmäistä kertaa mökille ja uskaltautui kastelemaan tassujen kärjet veteen. Holskut ei tosiaan ole mitään vesikoiria.

Tällä viikolla  neiti on alkanut kantamaan toista korvaa pystyssä ja torstaina eläinkauppa Wufilla puntari ilmoitti painoksi 5,5 kg.  Vaikea uskoa, että tästäkin nappisilmästä tulee pian täysikasvuinen holskunretale.

2016-08-20 09.36.47

Posted in Satunnaiset | Leave a comment

Yksäri

Tiistaina oli pitkän tauon jälkeen Jirkan yksityivalmennus. Tarkoitus oli harjoitella kaikkien koirien kanssa. Pentu kuitenkin veteli omalla vuorollaan niin sikeitä tirsoja autohäkissä, ettemme raatsineet sitä herätellä. Ennen treenejä  Nelma kävi haistelemassa ilmapiiriä parkkiksella ja moikkasi Jirkan.

Isoja treenattiin kaksi kierrosta kumpaakin noin vartin pätkissä.  Molempien kanssa harjoiteltiin seuraamista.  Tuomas ja Ooda treenasi ekalla kierroksella kontaktipelin kautta käännöksiä. Oodan keskittyminen ja kontakti oli erinomaista kirkkopuiston vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Atson ensimmäisellä kierroksella kokeiltiin seuraamisen kestoa suoralla. Palkkausväli vaihteli, mutta muutama kolmenkymmenen askeleen seuruu hyvällä kontaktilla saatiin. Toisella kierroksella Oodalla haettiin käännöksiin tarkkuutta parkkiruutujen viivojen avulla. Siinä kontakti herpaantui ja lopuksi päädyttiin ottaamaan käännöksiä vielä nurmikolla, jotta saatiin loppuun onnistumisia. Myös Atsolla hävisi kiinnostus treenaamiseen toisella kierroksella, kun parkkiksen laidalla hyppeli pupu. Yllättävän rauhallisesti Atso tarkkaili pupua, mutta ei pystynyt siitä luopumaan. Otettiin muutama nihkeä seuraamispätkä ruokapalkalla, jotka näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt jättää tekemättä.

Posted in Tottis | Leave a comment

Nelman ensimmäinen viikko

Viikko on mennyt liian nopeasti. Etukäteen ajattelin, että jaksaisin kirjoitella joka päivältä jotain kuulumisia. Viikkokatsaukseen on nyt kuitenkin tyytyminen, sillä töiden jälkeen illat ovat kuluneet pennun kanssa sisäsiisteysharjoituksiin ja välittömään lähiympäristöön tutustumiseen.  Tuomas on huolehtinut ulkoilutuksista päiväsaikaan.

Maanantaina ja tiistaina ei tapahtunut mitään erityistä. Pentu sai rauhassa totuttautua uuteen kotiin ja laumaan. Sisäsiisteysharjoittelussa oli meillä taas totuttelemista. Ei millään tahtonut muistaa, että pennun rakko on niin pieni. Ja toisaalta, vaikka ulkona käytiin tiuhaan, ei sekään riittänyt. Ulkona oli niin jännää, ettei pentu useimmilla kerroilla malttanut tarpeitaan tehdä. Turhauma oli suuri, kun heti ulkoa tultua pentu kyykkäsi.

Keskiviikkona Nelmaa hoiti päivän ajan Tuomaksen veli. Kiitos Eliakselle, joka pääsi tulemaan nopealla varoitusajalla. Tuomas kävi Oodan kanssa eläinlääkärissä Vantaalla. Tästä Tuomas kirjoittanee enemmän myöhemmin.

Torstaina illalla oli ensimmäiset pentutreenit. Koirakoulu Pikkuhukan vauvaryhmässä harjoiteltiin remmikävelyä ja toisten koirien ohittamista ja erilaisia äänihäiriöitä. Nelma jännitti ensimmäisen puolikkaan niin paljon, että oli sylissä. Pissatauon jälkeen se olikin jo reippaampi ja lähinnä istuskeli lattialla ja tuijotteli rauhallisena muita.

Perjantai-iltana meillä kävi kylässä Tuomaksen vanhemmat ja mummo. Lapin reissun tuliaisina koirat saivat 8 kg savustettuja poronluita.  Nami maiskis.

Sunnuntai oli minulle viikon ainoa vapaapäivä. Lähdimme aamusta ajelemaan Pornaisiin. Siellä päiväohjelmaan kuului talkoohommia ja koirien treenailua. Isotkin pääsivät treenailemaan. Atsolla otettiin Rally-tokoa ilman kylttejä niin, että liikkeenohjaaja sanoi aina seuraavan kyltin. Haisteluksi meni Atsolla nämä treenit. Märällä nurmella oli erityisjännät tuoksut tai muuten vain vire hukassa. Lopuksi otin Atsolla pelkkää seuruuta lyhyinä pätkinä patukkapalkalla ja se meni paremmin. Pennun kanssa tein kosketuskeppiharjoitusta klikkerin kera. Nopeasti pentu hoksasi jutun juonen ja ryhtyi hakemaan kuonolla palloa. Klikkeritreeniä oli jo erikseen tehty viikon aikana kotona.

2016-08-14 00.54.32

Posted in Satunnaiset | Leave a comment

Isäntä ja tytöt

Vielä yksi kuva ennen nukkumaanmenoa.

2016-08-07 22.27.25

Posted in Satunnaiset | Leave a comment

Tässä on Nelma

Tänään laumamme sai uuden jäsenen, kun Hollandroy Xtreme Dream “Nelma” käytiin hakemassa kasvattajan luota Tenholasta. Automatkat sujuivat rauhallisesti vuoroin jalkatilassa nukkuen ja sylissä istuskellen. Suorinta reittiä kotiin ei tultu, vaan kävimme pennun haettuamme Kristan äidin luona Sipoossa lounaalla ja sen jälkeen näytämässä pentua koiratreeneissä Pornaisissa. Myöhään meni ennen kuin selvisin tätä lyhyttä postausta kirjoittamaan. Nyt pentu on jo tutustunut kotiin ja rauhoittunut yöpuulle.

Reipas pentunen on ottanut päivän tapahtumat hyvin rennosti. Isojen jaloissa kulkee rohkeasti ja ulkona tutkii innolla kaikkea uutta. Niin jännää pihalla tosin oli, että pisut tehtiin heti pihailun jälkeen turvallisesti pentuaitaukseen. Lisää pentutunnelmista huomenna. Nyt täytyy mennä nukkumaan, koska huomenna on töitä. Voisipa vain jäädä huomiseksi kotiin paijailemaan pentusöpöliiniä.

2016-08-07 22.09.54

Posted in Satunnaiset | Leave a comment

Puolentoista vuoden kuluttua

Viimeisimmästä päivityksestä ehti kulua turhankin pitkään. Niin se aika vierähtää. Nyt on kuitenkin jälleen aikaa palata blogin pariin, mutta ennen tarkempia uusia sepustuksia lienee hyvä hieman kertoa, mitä viimeisten 1,5 vuoden aikana on tapahtunut.

Kevät ja kesä 2015 menivät sukkelaan ja ilman suurempia uutisia. Oodan kanssa otettiin tavoitteeksi BH-kokeen suorittaminen vuonna 2016, ja tätä silmällä pitäen osallistuin keväällä Oodan kanssa Jirka Vierimaan valmennusryhmään. Lisäksi treenasimme edelleen mm. Tiinan kanssa niin Eliitin koulutusilloissa kuin muutenkin. Kevään ensisijaisena teemana oli vahvan seuraamisen rakentaminen. Käytännössä rakensimme seuraamisen käännöksineen kontaktipelin kautta osin ruoka- ja osin lelupalkalla. Tulokset olivat erinomaisia, ja Ooda tarjoaa auliisti seuraamista. Tein myös päivittäin töitä lelupalkkauksen vahvistamiseksi, ja meidät näkikin oikeastaan joka ilta jossakin lähiseudun puistossa leikkimässä. Jossain vaiheessa kesää päästiin jo siihen tilanteeseen, että Ooda seurasi kutakuinkin koko BH-kokeen seuraamiskaavion. Kaveriksi oli hyvä alkaa rakentaa jääviä liikkeitä, joissa haasteeksi muodostui koiran jatkuva pyrkiminen maahanmenossa lonkkalepoon (vaikka tämä onkin sinänsä sallittua, haluaisin vahvistaa nimenomaan sfinksinä olemista). Loppujen lopuksi tätä lähdettiin korjaamaan klassisen houkuttelun kautta, mutta se jäi syksyllä vielä kesken.

Atson kanssa treenaaminen jäi hieman hiljaisemmaksi mm. Kristan opiskelukiireiden ja Korpilahdelle suuntautuneen kesätyön vuoksi, eikä mitään suuria tavoitteita asetettu. Treeneissä haettiin lähinnä varmuutta paikkamakuuseen, kestoa seuraamiseen ja häiriönsietoa. Kevään sisätreeneissä treenattiin paljon rally-tokoa, mutta se jäi kesän tullen. Treenijärjestelyt muuttuivat myös siten, että emme enää syksyllä matkanneet Tuusulaan treenaamaan, vaan otimme Ylöjärveltä Koirakoutsilta vakiovuoron pikkuhalliin, jossa oli tarkoitus jatkaa vapaana treenaamista. Lisäksi aioimme ottaa Jirkalta yksityistunteja parin viikon välein molempien koirien treenaamiseen, mutta emme ehtineet ottaa lopulta tuolloin kuin yhden tunnin.

Syksyllä 2015 koko perheen elämä nimittäin järkkyi. Ooda alkoi kärsiä loppusyksystä oudosta virtsaamisvaivasta, joka lopulta johti siihen, että Ooda vietiin itsenäisyyspäiväviikonloppuna erittäin huonokuntoisena Hattulaan tehohoitoon. Tuolloin todettiin oireilun syyksi munuaistulehdus, jonka hoitaminen vaati hyvin pitkän antibioottikuurin. Läheltä piti -tilanteesta kuitenkin selvittiin, ja Ooda lopulta toipui sairaudesta. Kirjoitan tästä vielä tarkemman selostuksen myöhemmin. Atso onneksi on pysynyt terveenä, mutta monen asian tuloksena (ja ehkä hieman harmiksenikin) Atso päätettiin kastroida tammikuussa.

Jotta ei liian helpolla päästäisi, sairastuin itsekin syksyllä vakavasti, minkä vuoksi treenaaminen – ja oikeastaan kaikki muukin toiminta – jäi itseltäni kokonaan tauolle joulukuun tienoilla. Seuraavan kerran ulkoilutin koiria toukokuun loppupuolella, ja treenaamisen pystyin aloittamaan uudelleen käytännössä vasta nyt heinäkuussa. Tuon puolen vuoden ajan koirien hoito oli pääosin Kristan harteilla, jota avuksemme tullut isäni onneksi auttoi mm. ulkoiluttamisessa parhaansa mukaan.

Nyt kuitenkin tilanne näyttää niin isännän kuin Oodankin suhteen valoisalta, ja pääsemme jälleen treenaamaan. Takapakkia toki on puolen vuoden aikana tullut, mutta Oodalla on edelleen kova tekemisen into (“Jee, isäntä toimii taas”), ja itsekin ehdin jo kaivata koirakentille pääsemistä. Selvää on, ettei BH-koetta saada tänä kesänä suoritettua, mutta uusi tavoite olkoon BH kesällä 2017. Siivellä treenataan Atsoakin, sillä pikkumies on kovin tohkeissaan jokaisesta treenimahdollisuudesta.

Jatkossa päivitämme kuulumisia ja treenikertomuksia vähän tiuhempaan. Lisään myös kuvia menneiltä kuukausilta, sikäli kuin sellaisia on. Tervetuloa siis seuraamaan uudelleen Atson ja Oodan elämää!

Posted in Satunnaiset | Leave a comment

Vuosikertaus

Vuoden 2014 aikana Atson elämä muuttui melkoisesti. Suurimmat muutokset voidaan tiivistää kahteen sanaan: Tampere ja Ooda.

Muutimme siis kesällä Tampereelle, mikä toki vaikutti paljon Atson harrastamiseen. Krista oli jo keväällä jättäytynyt pääsykokeisiin lukemisen vuoksi pois hakuporukasta, ja Tampereelle muuton myötä myös agilitytreenit jäivät tällä haavaa pois. Toki Tampereeltakin löytyisi siihen mahdollisuuksia, ja Kristakin osoitti varovaista kiinnostusta lajia kohtaan. Eiköhän Atso vielä agilityradoille palaa.

Muutosta huolimatta Atson kanssa jatkettiin PiskiTiskin sunnuntaitreeneissä käymistä, ja pentukin pääsi jo yleisöstä treenaamaan. Sen lisäksi Atso ja Krista kävivät yhden kuuden kerran kokonaisuuden Koirakoutsin Hillinnästä hallintaan ja hauskanpitoon -ryhmässä muun muassa koiratanssia kokeilemassa. Perinteisempiä tottisharjoituksia käytiin arkitottis- ja nonstop-tokoryhmissä Riikan Hauskalla koirakoululla. Toimettomaksi ei siis Atsokaan ole Tampereella jäänyt. Olemme suunnitelleet, että liitymme keväämmällä johonkin paikallisista palveluskoiraharrastajien yhdistyksistä etenkin hakuryhmien toivossa. Nyt kaikkialla vaikuttaisi olevan talvitauot menossa, joten kiirettä päätöksen tekemiseen ei ole.

Atso on ollut kovin hellämielinen kasvattaja pennulle. Kärsivällisyyden määrä on ollut suorastaan häkellyttävä, sillä Ooda on saanut roikkua käytännössä aivan vapaasti Atson parrasta. Samoin lelut Atso antaa auliisti pennulle leikittäväksi (ehkäpä juuri siksi, että silloin on poissa parrasta).  Ruoan suhteen Atso on ollut kuitenkin tarkempi, ja erityisesti herkkuja – pakasteluut, possunkorvat sun muut – puolustetaan. Jos pentu yrittää viedä, ensin näytetään hampaita ja sitten rähähdetään. Pentu kyllä uskoo hyvin, mutta vain hetken: ei mene minuuttiakaan, niin ollaan uudestaan härkkimässä iskän herkkuja.

Posted in Atso | Leave a comment

Talvi on täällä

Joulunpyhät vietettiin vanhempien luona Sipoossa. Kotiin palattuamme huomasimme talven saapuneen myös tänne ja Iidesjärven jäätyneen. Hieman mietitytti uskaltaako jäälle vielä mennä, kun ei pakkaspäiviä ole ollut kovin kauaa. Epäilys kuitenkin haihtui, kun rannassa näkyi kolattu alue ja lapsia luistelemassa siellä. Tänään Hönö ja Tirriäinen pääsivät siis hömppäämään jäälle. Kauniista ulkoilusäästä huolimatta muita ei näkynyt ja koiruudet saivat juosta toisensa väsyksiin.

Posted in Satunnaiset | Leave a comment

Oodan joulukuu

Viime päivityksen jälkeen Ooda on jatkanut kasvamistaan, ja treenaaminenkin on päässyt kunnolla alkuun. Ooda aloitti viime sunnuntaina treenit myös Koirakeskus PiskiTiskin sunnuntairyhmässä. Samaan aikaan ei sentään Atsoa ja Oodaa treenata, vaan Ooda osallistuu aiemmalle tunnille. Ooda on saapumisestaan lähtien ollut lähes joka kerta mukana katsojana Atson treeneissä, joten meininkiin oli jo sinänsä totuttu. Joulukuun alussa Ooda pääsi jo kerran PiskiTiskin drive-in-tunnille Nooran yksityisopetukseen, ja keräsi kovasti kehuja kontaktista ja luopumisista. Nyt sunnuntaitreeneissä oli ohjelmassa rally-tokon seuraamisrata sekä seisomisen opettelua. Seisomista on jo treenattu kotonakin, ja se alkoikin sujua aika hyvin. Seuruuradalla Ooda herätti ihastusta kontaktistaan ja hyvästä perusasennostaan. Varsinaista käskyn alla seuraamistahan ei vielä ole juuri lainkaan harjoiteltu, eikä radallakaan varsinaisesti vaadittu oikeaa paikkaa. Kontakti pysyi kuitenkin hyvin.

Joulukuussa ehdittiin vielä käydä kerran Riikan hauskan koirakoulun pentukurssilla ennen joulutaukoa, ja pariin otteeseen käytiin koirakoulu Pikkuhukan vauvaryhmässä sosiaalistumassa. Viimeisimmällä kerralla Krista ja Ooda saivat Pikkuhukan Taina Auralta yksityistreenit, kun vauvaryhmässä ei ollutkaan muita osanottajia. Treenit onkin saatu jo hyvin käyntiin, ja monet peruskäskyt ovat melko hyvin hanskassa. Etenkin luoksetulo on jo melkoisen hyvällä tolalla ja toimii yllättävänkin kovissa häiriöissä. Ylipäätään pennelin namiorientaatio on niin huikea, että palkkaneuvotteluista ei ainakana vielä ole tullut vaikeita (toisin kuin isällään). Hiljalleen aiomme opetella myös lelupalkkaan, sillä kovasta taistelutahdosta päätellen myös se voisi toimia hyvin.

Täysin sisäsiisti Ooda ei vielä ole. Rakko kyllä kestää pitkiäkin aikoja Oodan nukkuessa, sillä parhaimmillaan on saatettu nukkua seitsemänkin tuntia ilman vesivahinkoja. Hereillä ollessa pidätyskyky ei kuitenkaan ole vielä kaksinen, joskin Ooda tekee kyllä mieluummin tarpeensa ulos kuin sisään, jos vain on mahdollisuus oikeaan aikaan. Huonekalut ja muut tavarat ovat ainakin vielä säästyneet tuhoilta, mitä tosin on varmaan eniten edesauttanut se, että lattialla on koko ajan luita ja Atso retuutettaviksi. Tosin etenkin isännän suihkusandaaleita ja emännän crocseja kanniskellaan ympäriinsä, jos ne vain ovat jääneet ulottuville.

Muutoinkin elämän alkutaival on sujunut mallikkaasti, ja suuremmilta vammoilta on vältytty. Ensimmäisen rokotuksen yhteydessä pentu sai eläinlääkäriltä terveen paperit, joskin kuulemma on laihanpuoleinen. Rokotuksen jälkeen Ooda on ehkä hieman saanut lisää massaa, mutta ei sitä vieläkään mitenkään liiaksi ole.

Posted in Koulutus, Ooda | Leave a comment