Atson elämää

Eilisisssä Kivikon treeneissä tehtiin perusliikkeitä: seuraamista, käännöksiä, liikkeestä istumista ja paikkamakuuta. Suoraa seuraamista oli vähän; pääpaino oli käännöksissä. Oikealle käännökset sujuvat, mutta vasemmalle käännökset ovat vaikeita. Vaikka takapään käyttöä on opeteltu peruutusharjoituksilla, ei Atso oikein vielä ole yhdistänyt peruuttamista käännöksiin.

Liikkeestä istuminen meni oikein hyvin. Paikkamakuuharjoituksissa Atson keskittyminen herpaantui. Se hermostui kentän laidalla omistajansa perään hinkuvasta koirasta. Kontakti oli hukassa ja maahan mentiin ulinamölinän säestyksellä. Atso pysyi maassa, mutta oli selvästi levoton, joten kävin palkkaamassa sitä tiheästi. Atso läähätti, ja sen katse harhaili toisissa koirissa.

Tänään oli palveluskoiratreenit Kivikossa ja aiheena hyppytekniikka. Koirat otettiin yksitellen tekemään estettä muiden katsellessa sivusta. Atso kesti hyvin katsella toisten hyppyjä ja kontaktikin oli kohdillaan. Sitten tuli meidän vuoro. Esteitä oli neljä peräkkäin ja ensimmäiseen väliin jätettiin koiran nähden palkka. Sen jälkeen kierrettiin lähetyspaikalle ja otettiin koira sivulle. Kun koira katsoi nameja, annettiin lupa mennä. Ole hyvän jälkeen Atso loikkasi ensimmäisen esteen yli ja hotkaisi namit. Koska en kiertänyt tarpeeksi nopeasti  ottamaan uutta lähetystä, Atso päätyi omaan ratkaisuunsa. Kivoja esteitä oli vielä kolme edessä, joten se loikki ne ja katsahti sivulle. Vähän matkan päässä oli australianpaimenkoiranarttu, jonka luokse Atso korvattomana juoksi. Atso oli jo kiipeämässä selkään, kun sain sen riuhtaistua pois. Anteeksipyyntöjen jälkeen jatkoin Atson kanssa hyppysarjan korvat punoittaen loppuun. Atso teki loput lähetykset: kaksi, kolme ja neljä hyppyä sarjaan hyvin eikä irronnut enää omilleen. Harjoituksen jälkeen Atso kulki superkontaktissa kieli poskella läähättäen. Se katsoi kysyen “meniks hyvin?” Ärsyttävä hurtta. Sen verran harmitti tuo karkaus, että jäimme vielä odottamaan toista hyppykierrosta. Saatiin sitten onnistuminen loppuun.

Atson kanssa tehtiin tänään kevään kolmas jälki, ja hyvinhän tuo alkaa sujumaan. Talvitauon jälkeen epäilin, mahtaako Atso muistaa mitään syksyltä. Ei kuitenkaan kovin montaa kertaa jäljelle selvitty. Huoleni osoittautui onneksi vääräksi ja Atso on päässyt osoittamaan kyntensä jäljellä.

Ensimmäinen jälki oli n. 20 metrinen suora, johon oli ripotellut nameja muutaman askelen välein. Atso kulki hyvin nenä maassa eikä juuri pysähdellyt ihmettelemään saati syömään nameja.

Seuraavan jäljen tein muutamaa päivää myöhemmin samaan männikköön. Virhe! Jälki oli vähän pidempi ja teki loivan kaarroksen. Nameja oli aika harvassa. Atso oli ihan täpinöissään jo valjaiden pukemisesta ja oli lähdössä jäljestämään siitä paikasta. Kuljetin Atson jäljen alkukohtaan ja lähetin nuuhkimaan. Atso eteni nopeasti eikä himmaillut vauhtiaan namien kohdalla. Sitten Atso harhautui jäljestä ja lähti seuraamaan pari päivää aiemmin tekemääni jälkeä! Muutaman harhametrin  jälkeen Atso kuitenkin korjasi itsensä takaisin oikealle jäljelle. Jälki meni läheltä kävelytietä ja eikös samaan aikaan ohi kulje koira omistajineen. Atso pysähtyi tuijottamaan koiraa, mutta uudella jälki-komennolla jatkoi jäljen loppuun. Emännän tötöilyistä huolimatta Atso jäljesti hyvin.

Tämänpäiväinen jälki meni kuusikossa, ulkoilu ja autotien välisellä kaistaleella. Maasto oli vaikeampi ja jälki pidempi kuin ekoilla kerroilla, mutta luotto Atsoon kova. Täpinäpoju oli jälleen innoissaan valjaiden pukemisesta. Söhlin lähetyksessä tai sitten Atso oli liiankin innoissaan, sillä se lähti heti alusta vikasuuntaan. Parin metrin koukkauksen jälkeen oikea jälki löytyi ja Atso meni sen vauhdilla, mutta tarkasti loppuun.

2. Pääsiäispäivänä suuntasimme jälleen Heurekan parkkikselle. Päivä alkoi lauantain tapaan ruutuun lähetys -harjoituksilla. Atso muisti lauantailta kupletin juonen ja saatiin pari onnistunutta toistoa. Sitten Krista pääsi harjoittelemaan klikkerin käyttöä, kun harjoiteltiin merkin takana seisomista. Turnausväsymystä oli selvästi ilmassa, sillä Atso ei enää reagoinut muihin koiriin. Hyvä niin.

Pääsiäisriehan viimeisen päivän kunniaksi oli varattu grillimakkaraa ja mutakakkua. Nam. Herkkujen syönnin keskeytti aina välillä komennus henkilöryhmään, kun kahdelle koiralle oli järjestetty simuloitu BH-koe.  Vähän lisähaastetta koirille, kun piti ohittaa makkarantuoksuiset henkilöt.

Loppuun oli aktivointia kosketusalustoilla ja -kepillä sekä perusliikkeiden harjoittelua etäpalkkaa käyttäen.

Atso oli kotimatkalla niin väsynyt, ettei vaivautunut edes haukkumaan autosta, vaikka ohitettiin useita koiria. Kotona päiväunet maittoivat sekä Atsolle että Kristalle.

Lankalauantaina osallistuimme Heurekan kupeessa järjestettävään pääsiäisriehaan. Päivä alkoi ToKon Ruutuharjoituksilla. Jep, eli juuri meidän tasoista treeniä =). Atson kanssa harjoiteltiin lähetystä perusasennosta eteen muutaman metrin päähän kupin luokse palkalle. Alkuinnostuksen ja piippailujen jälkeen Atso keskittyi ihan hyvin. Uudet koirat uudessa paikassa ovat kova häiriö. Sen sijaan vieressä kiitäneet paikallisjunat eivät olleet meidän herralle mikään ihmetyksen aihe. Hetken harjoittelun jälkeen siirryttiin kuitenkin kauemmaksi  junaradasta. Jokaiselle koiralle otettiin yksitellen muutama lähetys kartioilla ja nauhalla rajattuun ruutuun. Atso oli niin innoissaan hihkuvasta kouluttajasta, että meinasi tokalla kierroksella jättää ruudun keskellä olevat namit ja sännätä kouluttajan syliin. Syrjäsilmällä huomatut namit ja tiukka u-käännös kuitenkin korjasivat tilanteen.

Välissä harjoiteltiin leikittämistä. Tuomas toimi ohjaajana ja Krista leikittäjänä. Saalisviettiä haettiin vetämällä isoa hihnan päähän sidottua dummya  koiran nenän edestä. Hetken mehustelun jälkeen annettiin koiran saada patukka kiinni ja kunnon purun jälkeen voittaa se. Voiton jälkeen koiraa juoksutettiin pieni kierros, jonka jälkeen se nostettiin valjasta ilmaan ja odotettiin, että se irrottaa. Tähän taisikin mennä kaikki Atson paukut, sillä loppupäivä oli aika vetämätöntä.

Loppupäivän ohjelmassa oli leikkimieliset Rally-tokokisat. Tämä oli  meille ensikosketus lajiin ja oikein hauskalta tuo vaikutti.  Kolmen vartin käännös vasempaan vaatii koiralta jo melkoista takapään käyttöä.  Vielä ei Atso tähän taipunut, mutta ainakin tiedetään, mitä treenataan kotona. Väsyneestä seuraamisesta huolimatta jäi positiivinen kuva lajista.

Lisää kuvia löytyy täältä.