Viimeisimmästä päivityksestä ehti kulua turhankin pitkään. Niin se aika vierähtää. Nyt on kuitenkin jälleen aikaa palata blogin pariin, mutta ennen tarkempia uusia sepustuksia lienee hyvä hieman kertoa, mitä viimeisten 1,5 vuoden aikana on tapahtunut.
Kevät ja kesä 2015 menivät sukkelaan ja ilman suurempia uutisia. Oodan kanssa otettiin tavoitteeksi BH-kokeen suorittaminen vuonna 2016, ja tätä silmällä pitäen osallistuin keväällä Oodan kanssa Jirka Vierimaan valmennusryhmään. Lisäksi treenasimme edelleen mm. Tiinan kanssa niin Eliitin koulutusilloissa kuin muutenkin. Kevään ensisijaisena teemana oli vahvan seuraamisen rakentaminen. Käytännössä rakensimme seuraamisen käännöksineen kontaktipelin kautta osin ruoka- ja osin lelupalkalla. Tulokset olivat erinomaisia, ja Ooda tarjoaa auliisti seuraamista. Tein myös päivittäin töitä lelupalkkauksen vahvistamiseksi, ja meidät näkikin oikeastaan joka ilta jossakin lähiseudun puistossa leikkimässä. Jossain vaiheessa kesää päästiin jo siihen tilanteeseen, että Ooda seurasi kutakuinkin koko BH-kokeen seuraamiskaavion. Kaveriksi oli hyvä alkaa rakentaa jääviä liikkeitä, joissa haasteeksi muodostui koiran jatkuva pyrkiminen maahanmenossa lonkkalepoon (vaikka tämä onkin sinänsä sallittua, haluaisin vahvistaa nimenomaan sfinksinä olemista). Loppujen lopuksi tätä lähdettiin korjaamaan klassisen houkuttelun kautta, mutta se jäi syksyllä vielä kesken.
Atson kanssa treenaaminen jäi hieman hiljaisemmaksi mm. Kristan opiskelukiireiden ja Korpilahdelle suuntautuneen kesätyön vuoksi, eikä mitään suuria tavoitteita asetettu. Treeneissä haettiin lähinnä varmuutta paikkamakuuseen, kestoa seuraamiseen ja häiriönsietoa. Kevään sisätreeneissä treenattiin paljon rally-tokoa, mutta se jäi kesän tullen. Treenijärjestelyt muuttuivat myös siten, että emme enää syksyllä matkanneet Tuusulaan treenaamaan, vaan otimme Ylöjärveltä Koirakoutsilta vakiovuoron pikkuhalliin, jossa oli tarkoitus jatkaa vapaana treenaamista. Lisäksi aioimme ottaa Jirkalta yksityistunteja parin viikon välein molempien koirien treenaamiseen, mutta emme ehtineet ottaa lopulta tuolloin kuin yhden tunnin.
Syksyllä 2015 koko perheen elämä nimittäin järkkyi. Ooda alkoi kärsiä loppusyksystä oudosta virtsaamisvaivasta, joka lopulta johti siihen, että Ooda vietiin itsenäisyyspäiväviikonloppuna erittäin huonokuntoisena Hattulaan tehohoitoon. Tuolloin todettiin oireilun syyksi munuaistulehdus, jonka hoitaminen vaati hyvin pitkän antibioottikuurin. Läheltä piti -tilanteesta kuitenkin selvittiin, ja Ooda lopulta toipui sairaudesta. Kirjoitan tästä vielä tarkemman selostuksen myöhemmin. Atso onneksi on pysynyt terveenä, mutta monen asian tuloksena (ja ehkä hieman harmiksenikin) Atso päätettiin kastroida tammikuussa.
Jotta ei liian helpolla päästäisi, sairastuin itsekin syksyllä vakavasti, minkä vuoksi treenaaminen – ja oikeastaan kaikki muukin toiminta – jäi itseltäni kokonaan tauolle joulukuun tienoilla. Seuraavan kerran ulkoilutin koiria toukokuun loppupuolella, ja treenaamisen pystyin aloittamaan uudelleen käytännössä vasta nyt heinäkuussa. Tuon puolen vuoden ajan koirien hoito oli pääosin Kristan harteilla, jota avuksemme tullut isäni onneksi auttoi mm. ulkoiluttamisessa parhaansa mukaan.
Nyt kuitenkin tilanne näyttää niin isännän kuin Oodankin suhteen valoisalta, ja pääsemme jälleen treenaamaan. Takapakkia toki on puolen vuoden aikana tullut, mutta Oodalla on edelleen kova tekemisen into (“Jee, isäntä toimii taas”), ja itsekin ehdin jo kaivata koirakentille pääsemistä. Selvää on, ettei BH-koetta saada tänä kesänä suoritettua, mutta uusi tavoite olkoon BH kesällä 2017. Siivellä treenataan Atsoakin, sillä pikkumies on kovin tohkeissaan jokaisesta treenimahdollisuudesta.
Jatkossa päivitämme kuulumisia ja treenikertomuksia vähän tiuhempaan. Lisään myös kuvia menneiltä kuukausilta, sikäli kuin sellaisia on. Tervetuloa siis seuraamaan uudelleen Atson ja Oodan elämää!
