Atso on poissa

Tämän blogin kirjoittaminen hiipui muutama vuosi sitten, mutta olen monesti miettinyt palaavani kirjoittamaan kuulumisiamme. Nyt viimein päätin ryhdistäytyä ja ryhtyä jälleen kirjoittamaan, mutta uusi alku alkaa surullisella viestillä. Atso nimittäin nukkui pois toissa viikolla.

Hollandroy Urban “Atso” 2.2.2011-19.9.2019

Atsopoika, Jätkänpätkä, Filosofismies. Vapaaherra, Pätevä mies, Pikkumies. Isännän kultapoju, mamman mussukka. Ensimmäinen koirani.

Atson kynttilä. Lepää rauhassa, rakas pikkumies!

Talo tuntuu hiljaisemmalta. Tuhahdukset ovat vaienneet. Kukaan ei jonota ovella aitaukseen, ja niillä istuskelupaikoillasi, joista kasvillisuuskin on kulunut pois, saa ruoho jälleen ensi kesänä kasvaa. Ooda ei enää ole isänsä hoivattavana. Kukaan ei vastaa, kun kutsun sinua nimeltä. Kehotus “tuu vastaanottamaan rakkautta” ei enää merkitse mitään.

Olisin suonut sinulle vielä elinvuosia. Olisin halunnut sinun olevan mukana ensi vuoden mullistuksissa. Et ehtinyt nähdä uutta aitaustasi, et uusia lauman jäseniä, et ensi vuoden suuria riemuja. Sellainen yhteiskuva, jossa olisimme me kaksi ihmistä ja kaikki kolme koiraa, jäi lopulta ottamatta.

Nuku rauhassa. Toivottavasti tapaamme vielä.

This entry was posted in Atso. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.